Suunnistus on vuosisatoja vanha urheilulaji, joka on sisällytetty koulujen opetussuunnitelmaan jo vuosia. Suunnistuksessa seurataan suunnistusreittiä, joka on merkitty karttaan numeroiduilla violeteilla ympyröillä ja rasteilla, jotka puolestaan on yhdistetty viivoilla.
Suunnistuksessa käytetään apuvälineinä siis karttaa sekä kompassia, ja ideana on suunnistaa tie rastilta toiselle merkiten ylös rastien viestit, numerot tai kirjaimet. Suunnistus on myös virallinen urheilulaji, josta järjestetään jopa maailmanmestaruuskisoja.
Skandinaavinen urheilulaji
Suunnistus on alun perin skandinaavinen sotilaiden liikuntamuoto. Suunnistuksen tavoitteena on opettaa harrastajaa havainnoimaan ympäristöään ja kulkemaan skandinaavisissa maissa sekä Pohjoismaissa yleisessä maastossa, eli havumetsässä.
Tämä on myös yksi koulusuunnistuksen tavoitteista. Muita listattuja tavoitteita suunnistukselle ovat muun muassa
aistien avulla ympäristön havainnointi sekä liikuntatilanteisiin sopivien ratkaisujen tekeminen, tasapaino- ja liikkumistaitojen kehittäminen sekä niiden käyttäminen monipuolisesti erilaisissa ympäristöissä eri vuodenaikoina, kannustaa oppilasta arvioimaan, ylläpitämään ja kehittämään fyysisiä ominaisuuksiaan sekä ohjata oppilasta turvalliseen ja asialliseen toimintaan, kuten liikennesääntöjen noudattamiseen sekä reiluun peliin myös silloin, kun valvoja ei ole paikalla. Näitä taitoja voi tosin harjoittaa myös monien muiden liikuntamuotojen ohella, kuten opetussuunnitelmassa mainitaan.
Uuden opetussuunnitelman lajittomuus
Suunnistus on suomalaisille perinnelaji, joka opettaa luonnossa liikkumista paremmin, kuin mikään muu laji. Tämän takia on huolestuttavaa, että vuoden 2016 syksyllä voimaantullut opetussuunnitelma päästi irti lajien listaamisesta, ja maininnassa ovat pelkästään tavoitteelliset kyvyt, joita liikuntatunneilla olisi tarkoitus kehittää. Esimerkkejä eri taitojen liikuntamuodoille on kyllä listattu, joita opettaja voi päättää sisällyttää liikuntatunneille, mutta pakottavaa tarvetta sisällyttää esimerkiksi hiihtoa, luistelua tai suunnistusta ei opetussuunnitelman toteuttamiseen ole.
Tämä voi johtaa suunnistuksen häviämiseen liikuntatunneilta, mikä olisi kovin harmillista ottaen huomioon lajin perinnöllisyyden. Suunnistus opettaa paitsi luonnossa liikkumista, myös kompassinkäyttöä sekä kartanlukua, joita ei muissa liikuntalajeissa päästä harjoittelemaan. Näitä taitoja eivät parhaimmatkaan lelut voi lapselle opettaa.
Pelko lajien vähentämisestä
Kai-Ari Lundell, vantaalainen opettaja, kertoo Uusisuomen haastattelussa olevansa huolissaan uudesta opetussuunnitelmasta. Hänen mukaansa uusi opetussuunnitelma mahdollistaisi esimerkiksi sen, että opettaja, joka olisi erityisen innostunut salibandysta, voisi kuitata kaikki opetussuunnitelman vaatimukset pelkällä salibandyllä lajivaatimusten puuttuessa. Lasten koulussa harrastamat liikuntalajit määräytyvät tulevaisuudessa yhä enemmän sen mukaan, mistä lajeista opettaja pitää, ja esimerkiksi hiihto ja luistelu ovat vaarassa tippua kokonaan pois liikuntatunneilta, kuten myös välinevoimistelu.
Tästä huolimatta Lundell muistuttaa, että ovat opettajat ennenkin saaneet vapaat kädet liikuntatuntien sisältöjen suunnitteluun, eikä kovin radikaalia muutosta liikuntatuntien sisältöön ole tulossa ainakaan lähivuosina uudesta opetussuunnitelmasta huolimatta.
